lauantai 12. elokuuta 2017

Olohuone 360

Blogin alkutaipaleella lanseerasin 360-juttusarjan, jossa kuvasin huoneita joka nurkasta. Tällä tyylillä tilasta saa hyvän kokonaiskäsityksen. Nyt useamman vuoden jälkeen tämä tuntuu taas ajankohtaiselta, sillä koti on kokenut paljon uudistuksia ja sisustus on nyt enemmän "valmis". Olohuone on varmasti kokenut suurimman muutoksen joten halusin kuvata sen blogiin nurkasta nurkkaan, höystettynä muutamalla yksityiskohtakuvalla.

Seuraan aktiivisesti somen sisustusryhmiä ja usein meinaan laittaa kodistamme kuvan kun joku pyytää esimerkiksi inspiraatiota olkkarista missä on kaksi sohvapöytää. Menen blogiin ajatuksella että sieltä saan sopivan inspiraatiokuvan, mutta... Ongelma on se, että kuvaan aina tiloja samasta suunnasta, eikä sopivia kuvia ole. Joten nyt oli aika taas vähän laajentaa. Kumma miten sitä aina jumahtaa samoihin juttuihin.





Olohuoneen aikaisemmat 360-kuvat löydät täältä ››

Mieskin kannusti jatkamaan blogiharrastusta, on kuulemma niin mukavaa kun on näin siistiä! Ei kuulemma edes muistanut miten ihana koti meillä on :D

perjantai 11. elokuuta 2017

Mistä johtuu blogitauko?

Olipa kiva huomata, että jokunen lukija siellä puolen ruutua on vielä messissä! Siitä innostuneena sain taas läppärin kannen auki.

Ennen vauvan syntymää tein päätöksen, että jatkan blogin kirjoittamista jos se mahtuu arkeen sujuvasti, mutta mitään stressiä en siitä ota. Vauva-arkea on eletty nyt tasan puolivuotta, jonka ajan blogi on ollut täysin heitteillä. Periaatteessa minulla olisi ihan mukavasti päivisin aikaa kuvata ja kirjoittaa ja minulla on pitkä lista sisustusaiheita valmiina, mutta...

Olen tottunut, että Syhinän kuvissa koti näyttää siistiltä ja nyt vauvan myötä kaikki nurkat eivät ole enää tiptop, niin tuntuu mahdottomalta julkaista kuvia "epätäydellisestä" sisustuksesta. Oma suhtautuminen kodin siisteyteen on höllennyt huomattavasti. Sohvatyynyjä edelleen järjestelen päivittäin, mutta lattialla ajelehtivat lelut eivät häiritse niin paljon, että viitsisin niitä siivoilla, joten kuvaaminen on vain jäänyt.


Uudesta elämästä vauvan kanssa olisi myös helppo kirjoittaa, mutta en ole saanut siihen niin kepeää otetta kuin kodin sisustukseen. Tuntuu että vauvasta kirjoittaminen on jotenkin panavampaa asiaa :D Tätäkin postausta aloittaessani stressasin, että mitä ihmettä laitan kuvitukseksi ja päätin, että jos en jaksa/halua niitä ottaa niin kirjoitan sitten vaikka ilman kuvia kokonaan. Kun olin hetken aikaa kirjoittanut, niin oli pakko tarttua kameraan <3 Ja koska en jaksanut siivota, niin yksityiskohtakuvat ikuistuivat muistikortille. Helppoahan tämä olikin.

Ehkä siis tapaamme tästedes useammin. Ihanaa viikonloppua!

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Pihan ja terassin kuvia

Kukkuu, onkos siellä ketään? Täällä ollaan ihan elossa, blogi on vain jäänyt kaiken muun jalkoihin. Osaankohan enää edes aakkosia :D Tänään heiluin pitkästäaikaa kameran kanssa ja napsin kuvia muualtakin kuin vauvasta. Hoksasin joskus muinoin, että pihaltamme otetut kuvat rajautuvat melkolailla terasseihin, joten kuvasin tänään vähän muutakin pihaa ja terasseja eri suuntiin.




Meillä on rinnetontti, joka viettää vähän sinne sun tänne, joten pihaa on pitänyt pengertää joka sivulta. Aitanaapureita meillä on yksi, muilla sivuilla ei asu ketään. Meidän ja naapurin välillä on muuri tasottamassa suurta korkeuseroa ja muurin päällä aita, jotta naapurin lapsukaiset pysyvät omalla puolellaan. Muurin ulkonäköä on kevennetty marjapensasrivistöllä ja matalammalla luonnonkivimuurilla.

Talon ja autokatoksen välinen ero on siistitty betonikivimuurilla jonka päälle olen istutellut sekalaisen seurakunnan kaikenlaisia saatuja ja ostettuja perennoja ja havuja. Sama betonikivimuuri jatkuu etupihalle, sinne pitäisi keksiä vielä aita, sillä korkoeroa on suurimmillaan metrin verran.

Takapihan rinteeseen kaivuri pyöritteli tontilta löytyneet luonnonkivet. Kivien väliin olen istutellut kivikkokasveja, keväisin se on todella ihana kun kaikki kukkivat! Takapihalla on yksi kukkapenkki, jossa tuttuun tyyliin kasvaa ihan kaikkea saatua ja ostettua.

Tänä kesänä olen aika vähän tehnyt mitään uutta, mutta toki tämän kokoinen piha vaatii aika paljon ylläpitoa. Suurimmaksi osaksi pihalla vietetty aika kuluu vaunuja lykkien. Huomenna lähdemme Tallinnaan yhdeksi yöksi. Alkuun meinasimme lähteä Prahaan, mutta epäilytti nelikuisen kanssa lentäminen. Laiva tuntui helpommalta vaihtoehdolta. Jospa sitten talvella lentäisimme johonkin lämpimään.

Mutta jos sielä joku vielä on, niin mitä kuuluu kesään? :)

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Ensimmäinen äitienpäivä äitinä



Aivan uudellainen äitienpäivä on käsillä. Tähän asti olen juhlinut omaa äitiä, mutta viimein tänä äitienpäivänä olen itsekin äiti. Tämä päivä sai kyllä ihan uuden ulottuvuuden oman pienen poikasen myötä. Olen ehkä vielä ihan vauvakuplassa, sillä minusta tänään ei pitäisi niinkään juhlia äitejä ja heidän ylivertaisuuttaan vaan lapsia, sitä että äiti on saanut lapsensa. Se on huikean hieno lahja! Olen tottakai kiitollinen joka päivästä, jonka saan viettää poikani kanssa, mutta on ihan oikein, että kalenterissa on virallinen juhlapäiväkin.

Ennen lapsen syntymää, olin kuvitellut kaikenlaista. Millaista on olla äiti. Millainen vauva on. Mitä teemme kotona arkisin kun isi on töissä. Entä kun isi on kotona. Tykkääkö vauva nukkua yhtään omassa sängyssä. Miltä imetys tuntuu. Kaikenlaista sitä ehti miettiä, mutta yhtä asiaa en voinut ennakkoon tietää: Miten jokin noin pieni voikin olla niin hiton rakas heti ensisilmäyksellä <3 Se ensisilmäys on jäänyt pysyvästi valokuvana mieleeni. Omien paljaiden polvieni välistä näin pienen tumman ja likaisen mytyn kippurassa sairaalasängyn jalkopäädyssä. Päässäni oli tasan kaksi ajatusta: Miten joku voikin olla heti noin rakas ja voi kun se itkisi. Vauva ei itkenyt (itseasiassa pariin ekaan viikkoon), mutta oli onneksi kunnossa ja täynnä elämää heti ensihetkestä alkaen.

Mikä ylitsepursuava onni oli saada pieni ja likainen mytty rinnalle ja kuinka se heti hamusi maitoa. Imetys on myös sellainen asia, jota ei ennakkoon voinut kuvitella vaikka kuinka yritti. Hämmentävintä on se, kuinka ihanaa se on. Siinä kaikessa rauhassa ehtii ihailemaan pientä rakasta vauvaa ja joka päivä näkee kuinka vauva kasvaa ja kehittyy. Tänään se katselee kauniilla silmillään omiani samalla kun tankkaa itseensä maailman parasta rakennusainetta <3

Äitiys on siis tuonut elämääni kasapäin yllätyksiä ja ihania asioita. Ennen kaikkea se on tuonut niin paljon rakkauden tunnetta, että sitä on mahdoton pukea sanoiksi. Se on sekoitus suojelunhalua ja ylpeyttä, lämpöä ja onnea, ylitsepursuavaa riemua. Mokomaa pikkuista tulee ikävä jo päiväunien aikana :D

Onnea siis kaikille äideille siitä, että tänä päivänä saatte olla äitejä!

--
Valokuva: Marko Laukkarinen

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Lastenhuoneen ensimmäiset kalusteet



Olemme puuhastelleet lastenhuoneen yhtä nurkkausta valmiiksi. Lastenhuone tulee vierashuoneen paikalle, mutta vielä vierashuone saa säilyä huoneen toisella laidalla. On yllättävää, miten paljon tavaraa on jo ihan pienellä vauvalla. Ristiäislahjaksikin tuli kaikkea ihanaa ja halusin ne esille jonnekin. Sen vuoksi halusimme aloitella jo huonetta, vaikka vauva ei siellä vielä nukukaan.

Maalasimme päätyseinän mustalla ja haimme siihen Ikeasta mustat hyllyt. Voitte uskoa, että olen saanut kuulla tästä valinnasta kaikenlaisia kommentteja. "Kamalan ankeaa laittaa ihanalle vauvalle musta huone." Kunhan vauva kasvaa ja muuttaa omaan huoneeseen, niin lelut tuovat sitten enemmän väriä, joten huoneen pinnat saavat olla aika neutraalit. Ei olisi yhtään kotimme tyylistäkään sutia seiniä vaalean sinisellä ja tapettia meille ei laiteta kissojen takia. Hopea seinä saa jäädä, tykkään siitä kovasti ja minusta musta ja hopea sopivat mainiosti pojan huoneeseen.

Huoneesta puuttuu vielä matto ja verhot sekä kaikki valaisimet. Maton ja yhden valaisimen jo tilailinkin, mutta ne eivät ole vielä saapuneet. Kattovalaisimen kanssa olen paininut jo monta kuukautta, enkä millään osaa päättää mikä olisi paras. Verhoihin en ole vielä uhrannut kovin montaa ajatusta, mutta jotain mustavalkoista tilkalla turkoosia ehkäpä.

No mitäpäs tuumitte, onko huone ihan ankea :D

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Iloista vappua!



Täällä heräiltiin vesisaiteiseen vappuun, ystäväni laitteli viestiä keskemmältä Suomea, jossa maassa oli 40 cm lunta! Teiniajoilta muistan istuneeni vappuna kavereiden kanssa puistossa lyhythihaisessa. Nyt uuden elämäntilanteen myötä säällä ei oikeastaan ole väliä. Aiempina vuosina olisi keljuttanut juosta taksista baariin vesisateessa, mutta tämän vuoden vappu vietetään kotona. Vauvan ensimmäinen <3

Pikkusisko#2 tulee reilu puolivuotiaan poikansa kanssa meille ja suunnitelmissa on grillata ja herkutella koko ilta. Puhaltelin pienille serkuksille ilmapalloja ihmeteltäväksi, tämä on varmaan viimeinen vuosi kun minä saan päättää pallojen ja serpentiinien värin :D

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Tv-tason speksit


Säännöllisin väliajoin saan kyselyitä tv-tasostamme ja ajattelin antaa tasolle postauksen verran palstatilaa. Tasoon tai sen kiinnitykseen ei liity mitään kovin ihmeellistä, vaan tällainen on oikeastaan tosi helppo toteuttaa.

Taso on koostettu viidestä korkeakiiltovalkoisesta Ikean Bestå-kaapista. Kaapit on ruuvattu kiinni toisiinsa yhdeksi pitkäksi kalusteeksi. Seinään se on kiinnitetty myöskin ruuvaamalla. Tason takana on kiviseinä, joten kiinnitykseen on valittu siihen sopivat ruuvit ja roput. Lisätukea taso saa sen alla olevasta puulistasta. Kaapisto on ruuvattu seinään vain yläreunastaan ja alareuna lepää listan päällä.

Taso kiinnitettiin juuri pistorasian yläpuolelle (se siis määräsi korkeuden), jolloin johtohässäkkä ei loista silmille normaalilta katselukorkeudelta. Keskimmäiseen kaappiin on porattu kaksi reikää, toinen kanteen ja toinen pohjaan. Kaikki johdot on pujotettu näistä reijitä pistorasialle.

Kaikki päivittäiset laitteet ovat tason päällä, mutta halutessaan ne voisi sijoittaa myös kaapin sisään. Kaapissa niitä voi ohjata kaukosäätimen käyttöalueen laajentimen avulla. Laajennin on pieni laite, joka sijoitetaan tason päälle ja siihen yhdistetään kaikki kaapissa olevat laitteet. Meillä ei ole kaukosäätimellä käytössä kuin vahvistin ja digiboksi ja sijoitimme ne television alle. Nettimodeemi on kaapissa ja toimii sieltä käsin moitteetta. Myös Play Station on kaapissa ja silloin harvoin kun käytämme sitä, pidämme kaapin ovea auki.

Minusta seinälle nostettu taso näyttää keveältä jonka lisäksi sen alta on helppo imuroida. Välillä aina haaveilen piilottavani kaikki laitteet johtoineen kaappiin, mutta empä ole viitsinyt ryhtyä moiseen. Kivalta taso näyttää näinkin.

Seuraava kysymys koskee varmaankin takaseinän sävyä, se on Tikkurilan kalsiitti :)

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Poikamme kastejuhla

Tämä vuosi on ollut täynnä kaikkea uutta ja ihmeellistä, viimeisimpänä poikamme kastejuhla, joita vietettiin sunnuntaina. Juhlat olivat ihanat ja painuvat muistoihin yhtenä elämäni tärkeimmistä juhlista, saihan poikamme nimen. Vanhemmilla on muuten todella suuri vastuu nimen valinnassa, onhan nimi hänellä loppuelämänsä :D

Poika sai kaksi nimeä, jotka molemmat periytyvät suvusta, etunimi on isäni äidin isän nimi, jonka hän vaihtoi itselleen rajalla tullessaan sotaevakkona Suomeen. Toinen nimi periytyy mieheltäni ja hänen isältään.

Päivänsankarin lisäksi juhlien keskipisteenä oli tarjoilupöytä, joten tässä kuvatulva herkuista:






Halusin tarjoiluista sekä pöydän koristelusta modernin ja pelkistetyn. Koristeena oli hortensioita korkeissa maljakoissa sekä Kivi-tuikkuja. Voileipäkakut teimme isäni kanssa, äiti leipoi mangojuustokakun ja muut herkut tilasimme valmiina. Täytekakku taisi olla juhlien suurin puheenaihe, se oli todella kaunis ja herkullinen! Broileri-timjamikakku oli pöydän erikoisuus, perinteisen voileipäkakkutyylin sijaan se oli valmistettu juustokakun tapaan. Molemmat kakut ja macaronsit tulivat kolmen siskon pitämästä kotkalaisesta Pikku Pariisista, kurkatkaapas vaikkapa Instagramista kuinka upeita luomuksia he tekevät! Voin lämpimästi suositella heitä, hinta-laatusuhde oli kohdallaan ja palvelu mielettömän ystävällistä.

Halusin itse nauttia juhlista mahdollisimman vähällä stressillä, joten olin palkannut tarjoilijan sekä valokuvaajan. Molemmat löytyivät lähipiiristä ja olen todella tyytyväinen molempiin! Jäi niin hyvä fiilis siitä, että sain itse nauttia vain juhlista käymättä itse kyökin puolella ja siitä tunteesta, että valokuvista tulee täydelliset, eikä tarviste itse koheltaa kameran kanssa. Juhlapaikaksi valitsimme läheisen seurakuntatalon, sekin oli hyvä ratkaisu, eipä tarvinnut kotona siivoilla tai miettiä riittävätkö astiat.

Nimen myötä vauvasta tuli jotenkin enemmän oikea ihminen, eikä "pelkkä" vauva. Vähän vaikea selittää mitä tarkoitan, mutta nimen saaminen on tärkeä etappi, joka mielessäni jätti taakseen ihan pikkuvauvavaiheen.

Kiitos kaikille ihanille sukulaisille ja ystäville, jotka tulitte juhlistamaan tätä tärkeää päivää kanssamme! Kiitos valokuvaajalle, joka ikuisti päivän täydellisiin kuviin. Kiitos yläasteikäiselle Nealle, joka varmoin ottein ja kohteliaasti hoiti tarjoilijan pestin kuin vanha konkari. 


Kuvat: Marko Laukkarinen
Täytekakku, broilerikakku ja macaronsit: Pikku Pariisi

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Poikkeus pääsiäiseen

Täällä jännitetään sunnuntain pääsiäispäivää normaalia enemmän. Kyse ei ole siitä, kuinka monta munaa pääsiäiskukko tuo hattuun sängyn alle vaan siitä, että poikamme saa nimen! Vauva on maanantaina kaksi kuukautta ja tämä alkoi olla viimeinen hetki ristiäisille. Juhlat tulevat olemaan ikimuistoiset, saahan lapsi nimen vain kerran ja nämä ovat ensimmäiset isot juhlat hänelle. Omassa päässäni isoihin juhliin lukeutuvat kastejuhlan lisäksi rippijuhlat, valmistumiset ja häät.

Pääsiäistä ei olla sen kummemmin vietetty, kuin suklaamunia syöden ja virpojien oksia ihaillen. Kaivoin kaapista vanhan ja rakkaan mustan pääsiäiskukon ja kasvatin rairuohoakin, tosin huonolla menestyksellä. Kylvin siemenet intoa täynnä, pitäähän hyvän äidin laittaa lapselle rairuohoja. Siemenistä iti kolme ja hieno pääsiäisinstallaatio jääköön kuvaamatta. Onneksi appiukko pelasti ja toi pojalle komean astiallisen heinää. Vaikka sisustusblogikodit ovat kuvissa aina viimoisen päälle, ei bloggaaja kuitenkaan ole yli-ihminen, rairuoho vei voiton :D

Tänään iskä ja äiti tulivat meille auttamaan juhlavalmisteluissa. Mummi hoiti vauvaa ja minä tein ukin kanssa kolme voileipäkakkua. Kakut saavat maustua jääkaapissa huomiseen ja huomenillalla sitten koristelen ne. Minulla on selkeä visio, miltä kakut tulevat näyttämään, toivottavasti koristelu onnistuu rairuohoa paremmin. Äitini leipoo mangojuustokakun ja kaikki loput tarjoilut olen tilannut pitopalvelusta. Olenhan kertonut monesti, että leipominen ei ole vahvin lajini, ei lajini oikeastaan yhtään.

Lähden jatkamaan juhlavalmisteluita ja toivottelen teille oikein iloista pääsiäistä!

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Käsikranaatti olohuoneessa




Viimeinkin käsikranaatti on kotona! Olen haaveillut Artekin A110-valaisimesta kauan, mutta vasta nyt se saapui kotiimme. Jaamme miehen kanssa yhteisen intohimon valaisimiin ja päätimme pojan syntymän kunniaksi ostaa uuden valaisimen. Jotenkin kiva muistaa aina pojan kasvaessa, että tuo lamppu ostettiin samaan aikaan kun synnyit :D Tarkalleenottaen valaisin on Vepsäläisen ystävänpäivä-alesta ja poika syntyi kolme päivää ystävänpäivän jälkeen.

Periaatteessa ostamme valaisimia vain tarpeeseen ja A110 sai odottaa siksi, että emme olleet keksineet sille paikkaa. Sitten syntyi tarve saada olohuoneen nurkkaan lamppu ja niin kaksi asiaa ratkaisivat toisensa. Olen ihan rakastunut! Iltaisin meillä ei ole muita valoja päällä kuin tuo <3

Alvar Aalto suunnitteli valaisimen vuonna 1952 ja edelleen A110 on modernin ja ajankohtaisen näköinen. Se luultavasti sopii jokaiseen sisustukseen ja jokaiseen aikakauteen. Ihan hassua, että mielestäni olohuone ei ole kaivannut mitään, mutta nyt tuntuu että ilman tuota lamppua tilasta puuttui jotakin.

No mitäs tykkäätte, sopiiko valaisin tuohon nurkkaan?