keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Jo viisi vuotta kotona

Olemme asuneet kodissamme tasan viisi vuotta. Talo on kokonaan itse suunniteltu ja se on tällä kokemuksella osoittautunut erittäin toimivaksi. Koti on ollut hyvä sekä kahdelle että kolmelle asujalle. Myös kissat ovat huomioitu jo pohjaratkaisua suunnitellessa siten, että heillä on oma tilava "itäsiipi", jossa he viettävät yönsä.


Meidän makuuhuoneemme on jo vuosia ollut tuo keskimmäinen, heti sisäänkäynnin vasemmalla puolella oleva huone. Pojan huone on sisustettu keittiön viereiseen huoneeseen (tila, jossa pohjakuvaan on merkitty sänky) ja se on ollut erityisen hyvä ratkaisu. Poika viihtyy hyvin huoneessaan, vaikka itse tekisin ruokaa tai siivoaisin, sillä huoneesta on suora näköyhteys keittiöön, ruokatilaan ja olohuoneeseen. Toistaiseksi poika ei itse tuo leluja muualle taloon ja tulevaisuudessa vaikka niin kävisikin, on kaikki helppo siivota leikin jälkeen, kun huone on keskeisellä sijainnilla.

Näiden vuosien aikana, en ole kaivannut talon pohjaratkaisuun mitään muutoksia, ainoa mitä nyt muuttaisin ovat ikkunat. Haluaisin työhuoneeseen sekä kahteen vierekkäiseen isoon makuuhuoneeseen suuremmat ikkunat. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että kodinhoitohuoneesta ei ole läpikulkua toisiin huoneisiin, monestihan se on sijoitettu kylpytilojen yhteyteen neliöiden säästämiseksi.

Harrastan talojen ja pohjapiirrosten suunnittelua ja minulla onkin jo seuraavan talon suunnitelmat hyvällä mallilla. Yhteistä nykyiseen pohjaan on paljon, sillä niin toimiva tämä on meille ollut. Uusi talo olisi hieman suurempi ja modernimpi. Ja siinä olisi suuremmat ikkunat :D Todellisuudessa meillä ei ole aikomusta rakentaa uutta taloa, mutta haaveilu on onneksi halpa harrastus. Jos vastaan tulee merenrantatontti täydellisellä sijainnilla niin se muuttaa tilanteen. Ei tosin pelkoa, että niin kävisi, sillä kotikaupunkimme rannat taitavat olla jokaista senttiä myöden rakennettu.

Tänään taas mietin ajan kulkua, olimme pojan kanssa ulkona ja puhelin hänelle, että tuntuu kuin ruska olisi ollut vasta eilen. Todellisuudessa puiden on täytynyt olla lehdettömiä jo parikin kuukautta! Samalla ihmettelin sitä, miten vasta hetki sitten syntynyt poikanen täyttää kuukauden päästä jo vuoden! Ei tosiaankaan tunnu, että olisimme asuneet täällä jo viisi vuotta, vastahan tätä rakennettiin! Nopeassa ajankulussa on se mukava puoli, että ihan kohta on jo kevät! Alkaa olemaan ikävä aurinkoa, vaikka talvesta pidänkin.

Kahvikupponen on nyt nautittu, joten suuntaan tästä salille. Reipasta keskiviikkoa!

lauantai 13. tammikuuta 2018

Leppoisasti lomalla

Katsokaapa, miten ihanat pussilakanat joulupukki toi! Olin ollut taas kerran superkiltti, sillä sain paljon upeita ja ihania lahjoja. Tämän kertainen postaus ei kuitenkaan tämän enempää liity lakanoihin vaan vauva-arkeen. Kuten kuva paljastaa, niin poika nukkuu edelleen meidän makuuhuoneessamme ja minusta se on sopinut meille todella hyvin. Jos vauva herää yöllä, niin minun on helppo kohottautua tuohon viereen, tuntuisi ylivoimaiselta lähteä yöllä erihuoneeseen lohduttamaan lasta. Aamuihin on muodostunut hellyyttävä tapa, kun nostan pojan viereeni ja heräillään siinä ihan rauhassa. Vauva herää yleensä kahdeksan maissa ja aamupuuron keittoon nousemme puoli yhdeksältä. Päivästä tulee niin hyvä, kun ei tarvitse heti aamusta kiirehtiä mihinkään.

Olen viime aikoina joutunut lukemaan, kuinka rankkaa on pienten vauvojen vanhemmilla. Olen kovin hämmentynyt lukemastani, sillä omat kokemukseni äitiydestä ovat hyvin päinvastaiset. Vaikka poika herää edelleen öisin ja itse olen aamuisin aika väsynyt, niin silti koen elämämme olevan hyvin leppoisaa. Priorisointi on kaikista tärkein taito, joka jokaisella äidillä pitäisi olla. Jos koti on pommin jäljiltä kun viimein saan pojan päiväunille, niin saatan siltikin mennä itse lepäämään ja siivoan sitten kun seuraavaksi ehdin. Olen hyvin onnellisessa asemassa sen suhteen, että isi herää pojan kanssa silloin tällöin aamuisin ja minä saan nukkua pidempään.

Olemme hyvin paljon kotosalla, sillä minusta on mukavaa leikkiä ja lukea lapsen kanssa. Tämän ikäisen kanssa on jo helppo lähteä minne vain ja käymme vähintään kerran viikossa jossakin, kerhossa, kaupassa tai kylässä. Itse käyn kuntoilemassa vähintään neljä kertaa viikossa, joskus käyn shoppailemassa tai töissä. En kaipaa sitä maankuulua omaa aikaa sen enempää, sillä minusta on todella mukavaa viettää vauva-aikaa.

Poika on vaikuttanut positiivisesti myös omaan ruokarytmiini. Syömme joka päivä samaan aikaan ja samaa ruokaa. Terveellistä molemmille ja ateriavälit eivät pääse venymään äidilläkään liian pitkiksi. Ylipäänsä minun on vaikea keksiä yhtään negatiivistä asiaa elämästä vauvan kanssa. Toki nukkuisin todella mieluusti illasta aamuun, mutta ihan varmasti poika joskus vielä nukkuu itsekin illasta aamuun. Sitä paitsi töihin oli aina herättävä huomattavasti aikaisemmin kuin nykyisin.

Molemmat isovanhemmat asuvat lähellä ja näemme heitä joka viikko. He myös hoitavat mieluusti poikaa, jotta pääsemme silloin tällöin vaikkapa ravintolaan syömään. Eilen viimeksi kävimme kaveriporukalla syömässä.

Yhden terveen lapsen vanhemmalla on oman kokemukseni mukaan siis melkoisen helppo ja rento elämä. Poika on tällä hetkellä siinä iässä, että joka päivä oppii uutta. Uusia sanoja tai fyysisiä taitoja. On ihmeellistä seurata tuota oppimisen intoa. Jos aikuinen jaksaisi treenata yhtä asiaa noin valtavan paljon, niin sitähän oppisi vaikka ranskan alkeet parissa viikossa :D

Kohta lähdemme kummityttöni synttäreille joten mukavaa puuhaa on tällekin päivälle tiedossa. Toivottelen siis oikein mukavaa viikonloppua sinnekin puolelle ruutua, sekä lapsekkaille että aikuisperheillekin <3

tiistai 9. tammikuuta 2018

Töissä kotona



Olen onnentyttö sen suhteen, että minulla on maailman paras työpaikka. Olen elämäni aikana ehtinyt olla monessa paikassa töissä ja tämä viimeisin voittaa kaikki aiemmat monessakin suhteessa. Olen työskennellyt nykyisessä työssäni kymmenisen vuotta, enkä haluaisi koskaan enää vaihtaa. Kuulen usein, kuinka moni valittaa työstään tai työpaikastaan ja se on kurjaa, sillä työpaikalla vietetään melkoisen iso osa elämästä. Toki osa on "elämäntapavalittajia", joille mikään ei ole koskaan tarpeeksi hyvä, mutta osa oikeasti varmaan kärsii työpaikallaan joko työkavereista, työnsisällöstä tai työympäristöstä.

No miksi minulla sitten on se maailman paras työpaikka? Ensinnäkin minulla on mahdollisuus tehdä töitä etänä, kotoa käsin ja nyt hoitovapaalla se mahdollisuus on mahtavistakin mahtavin. Hoitovapaalla Kelan maksama raha on melko pieni, joten pieni siivu palkkaa kerran kuussa on tervetullut lisä. Palkkaakin tärkeämpää minulle on se, että pysyn kärryillä mitä työpaikalla tapahtuu, onko uusia asiakkaita, mitä juttuja on meneillään vanhoille. Myös oma osaaminen pysyy vankempana, kun on "pakko" ylläpitää sitä koko ajan. Luovassa työssä aivot keräävät koko ajan tietoa, joten en pääse ihan laiskistumaan kotona ollessa. Tuntuisi myös turhalta olla tekemättä mitään "oikeaa", sillä johonkin se luovuus on purettava, niin miksipä ei työhöni, jolloin siitä hyötyy myös työpaikka ja asiakkaat.

Koska olen hyvin sosiaalinen ihminen, niin minulle on tärkeää, että työkaverit ovat kivoja ja kuinka ollakkaan, toimistollamme työskentelee joukko parhaita ystäviäni! Vaikka olen kotona, niin teemme töitä yhdessä, jolloin saan viettää aikaa näiden mahtavien ihmisten kanssa. Vaikkakin suurimmaksi osaksi virtuaalisesti, niin silti koen, että he ovat koko ajan käden ulottuvilla.

Ennen äitiyslomaa olin huolissani, miten pärjään kotona ilman jatkuvia aikuiskontakteja, mutta huoli oli täysin turha. Ei minun missään tapauksessa tarvitse olla ilman aikuiskontakteja! Miksi edes luulin niin? Nykypäivänäkö voisi erakoitua, kun on älyluurit ja läppärit koko ajan saatavilla. Poikasen kanssa on myös helppo liikkua, sen kun pakkaan pikkumiehen autoon ja hurautetaan milloin minnekin. Yksi tärkeistä oivalluksista on ollut se, että joka päivä on pakko syödä, mutta ei pakosti kotona. Käymme silloin tällöin ravintolalounailla koko perhe ja se jos mikä virkistää.

Minulla on tapana tehdä töitä keittiön saarekkeen ääressä, jonka seurauksena siihen kertyy kaikenlaista tärkeää ja vähemmän tärkeää tavaraa. Ihan hölmö tapa, koska talossamme on erillinen työhuone vartavasten töiden tekoon. Huone on toimittanut varaston virkaa ja sinne on kertynyt jos jonkinlaista tavaraa. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja siivosin ja sisutin tilassa ja jo vain kelpaa taas tehdä töitä oikeassa työhuoneessa.

Mukavaa viikkoa, varsinkin työ-sellaista! :)

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Oikein hyvää uutta vuotta 2018!

Blogi on ollut taas tauolla vaikka kuinka ja kauan. En saanut aikaiseksi ottaa edes yhtä sisustuskuvaa joulukuusesta. On ihan outoa, miksi en enää kirjoita tänne, kun kuitenkin tämä oli niin kovin rakas harrastus minulle. Edelleen minulla olisi aikaa ja haluakin pitää blogia, mutta ongelmaksi on muodostunut, että sisustus ei enää tunnu aiheelta, josta jaksaisin kirjoittaa. Vaikka sisustan edelleen kotiamme ja hankin uusia juttuja, niin jotenkin blogisisältönä aihe tuntuu jo loppuun käytetyltä. Niimpä päätinkin, että voin alkaa kirjoittamaan ihan sattumanvaraisesti mistä aiheesta milloinkin mieli tekee.

Koko ajan blogissani on paljon kävijöitä ihan päivittäin, siis vaikka tänne ei mitään ilmeistyisikään pitkään aikaan. Joten ajattelin kokeilla mitä tapahtuu kun alan taas kirjoittamaan vaikka sisustus ei enää olisikaan pääaihe. Tänään haluan kirjoittaa ensimmäisestä joulusta, jonka saimme viettää poikamme kanssa.

Joulu oli ihana, kuten joulu on aina. En stressannut enkä hössöttänyt, vaan pyhitin kaiken aikani pojalle. Sydän meinasi pakahtua, kun pikkuinen jaksoi päivästä toiseen ihastella joulukuusen upeutta! Upeahan se olikin, samanlainen kuin aiempina vuosina. Ikkunoissa roikkuva tähdet saavat innostuneita huudahduksia ja tuo pian 11 kuukautinen vauva osoittaa niitä sormella ja hokee "tähti ti täh ti ti tä tä tiii täh". Yksikään joulukoriste, oli se miten pieni tonttu tahansa, ei jäänyt tarkoilta silmiltä huomaamatta. Pienet sormet tutkivat tarkasti kaiken mihin ylettyvät.

Jouluaaton vietimme vanhempieni luona isolla porukalla, kuten aina. Joulussa tärkeintä on yhdessä vietetty aika ja jotenkin joulun tunnelma vielä moninkertaistaa rakkauden omaan perheeseen. Joulupukki ei käynyt vaan jaoimme lahjat porukalla. Poikamme oli sanoinkuvaamattoman onnellinen kaikesta. Kääreistä paljastuva nalle sai monen monta halia ja suukkoa, sitä tutkittiin ja paijailtiin kaikessa rauahssa, ennen seuraavaan lahjaan siirtymistä. Siskoni tekemät taulut saivat myös mahdottomasti huomiota. Poika suukotteli niitä ja höpötteli niille omia juttujaan. Sanomattakin varmasti selvää, että poikanen sai superpaljon lahjoja ensimmäisenä joulunaan.

Illalla kun tulimme kotiin, niin jouluinto ei meinannut loppua millään, vaan poika leikki kaikilla uusilla leluillaan. Taaperokärrykin piti kasata ja kun sitä vielä myöhään illalla kokeiltiin, niin siitä tuli heti ihan lemppari juttu. Saman tien lapsi oppi kävelemään sen kanssa ja nyt jo mennään hurjaa kyytiä.

Koko joulu sai ihan uuden ulottuvuuden lapsen myötä. Vaikka joulu on aina ollut ehdottomasti lempi vuodenaikani, niin lapsen into ja onni triplasivat omatkin tunteet ihan uusiin sfääreihin. Joululauluja tanssittiin, kun ennen niitä vain kuunneltiin, jouluruokia maisteltiin tarkoin, kun ennen niitä syötiin, jouluohjelmiin uppouduttiin, kun ennen niitä katseltiin, joululahjoihin keskityttiin, kun ennen niitä avattiin.

Luultavasti tässä on se syy, miksi sisustus ei tunnu enää niin mielekkäältä aiheelta. On vaikea kirjoittaa kovin pinnallisesti, kun omat tunteet ovat moninkertaistuneet. Poika on opettanut nauttimaan elämän pikkujutuista vieläkin enemmän! Nykyisin huomaan, jos orava on jättänyt tassunjäljet aidan päälle lumeet tai sen kun naapurin koiralla on uusi takki. En ennen hoksannutkaan, kuinka hyvää raejuusto voi olla kun sen syö pöydältä sormin tai miten hyvältä smoothie maistuu lusikalla syötynä.

Näiden ajatuksien myötä, hyvää yötä ja reipasta viikon alkua! Kuullaan taas.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Ihana ihana ylläri!

Jokin aika sitten sain tekstarin postilta, että paketti on noudettavissa. Hauskinta oli, etten (kerrankin) ollut tilannut yhtikäs mitään vaan postissa odotti yllätyslahja! Onko ihanampaa kuin saada yllätyslahja? Riensin pikapikaa postiin ja katsokaa, mikä ihana juliste paketista paljastui:




Juliste on Blawhi Graphicsin ihanan Kristiinan käsialaa. Olen jo pitkään meinannut hankkia vastaavan, mutta vitkastelu palkittiin. Vai onkohan Blawhi Graphicsin verkkokauppa niin aikaansa edellä, että tilaukset onnistuvat ajatuksen voimalla :D Verkkokauppa on muuten täynnä kivoja julisteita eri kokoisina. Kaupasta löytyy myös joulukortteja ja -kalentereita jos ovat vielä hankkimatta. Käyhän kurkistamassa: www.blawhigraphics.com

Ajattelin hankkia taulun viereen seinäamppelin ja jonkin kivan viherkasvin, mutta kun poika oppi ryömimään, niin siirsinkin aulasta huteran kukkapöydän peikonlehtineen Kotkan kaveriksi. Nyt aula huutaa autiona kasvia itselleen ja sinne pitäisi keksiä kiva seinähylly. Meillä on nyt alkanut "sisusta kaikki yli metrin korkeuteen" -kausi.

Mukavaa viikonloppua!

tiistai 7. marraskuuta 2017

Kurkistus pikkupojan huoneeseen




Vierashuone on pikkuhiljaa muuttunut enemmän lastenhuoneeksi. Ennen tilassa oli iso vierassänky, eikä lattiatilaa jäänyt paljoa. Pojan kasvaessa hän leikkii jo paljon huoneessaan, joten myimme puolet sängystä ja jätimme vain toisen runkopatjan. Se toimii sekä vierassänkynä että lukunurkkana. Tilasin Ava Roomilta vetoketjullisen päiväpeiton, jolla sänky sai sohvamaisemman ilmeen. Vanha kiiltäväpintainen päiväpeitto liukui aina pois paikoiltaan, mutta tämä Ava-päiväpeitto pysyy jämäkästi paikoillaan vaikka sängyllä kieritään ja pyöritään.

Seuraavaksi pojan huoneeseen tarvitaan säilytyskalusteita ja tarkoitus on hakea Ikeasta Stuva-sarjan kappia ja laatikkoa. Tällaisella yhdeksän kuisella on tavaraa jo vaikka millä mitalla (siksi kaikissa kuvissa on sama kuvakulma) ja järjestyksen ylläpito alkaa olemaan haastavaa. Mies nikkaroi ihanat seinäkoukut sängyn vastpäiselle seinälle ja näytän ne teille, kunhan saan loppuhuoneen siivottua kuvauskuntoiseksi.

Seinät kaipaavat myös tauluja, mutta ripustan ne vasta sitten kun koko huoneen kalustus on selvillä. Ei tarvitse sitten montaa hutireikää porata. Tuo matto on muuten Askosta ja se on minusta aivan ihana, mutta ei ehkä kaikista käytännöllisin pikkupojan huoneessa. Matto on aika ohut, joten se ruttaantuu herkästi, saisikohan sen pysymään suorana jollakin liukuesteellä? Verhot ovat Eurokankaasta ja hieman sattuman kaupalla hankitut. Olin menossa ostamaan pitkiä sivuverhoja Eero Aarnion Dino-kankaasta mutta ihastuin tuohon kettu-kuosiin. Tätä kangasta ei ollut enää jäljellä kuin pieni pätkä ja siinä syntyi idea suorasta kapasta. Ehkäpä se on paljon kätevämpi pikkuisen huoneessa, saattaa jopa pysyä ikkunassa.

Joulutähden jouduin ottamaan pois pojan huoneesta, sillä sen johto meni lattianrajassa olevaan pistorasiaan ja vaikka olin kuinka huolella teipannut johdot niin pienet sormet kävivät useasti irroittamassa johtoa ja näpräämässä pistoketta. Kaikki tuommoinen kiinnostaa niin valtavasti ja nyt kun poikanen liikkuu jo hurjaa kyytiä niin mikään, mihin pienet sormet ylettyvät, ei saa olla enää rauhassa.

Täällä paistaa ihana aurinko pitkästä aikaa ja taidan lähteä nautiskelemaan moisesta ihmeestä heti kun poika herää päiväunilta. Mukavaa viikkoa!

maanantai 30. lokakuuta 2017

Ihana uusi Nappula



Moikka, mitä kuuluu! Täällä päivät hujahtavat niin nopeasti, että hyvä jos ehdin itse mukaan. Yhtäkkiä huomasin, että on syksy ja sitten yhtäkkiä huomasin, että satoi ensilumi. Yhtäkkiä huomasin myös, että äitiysloma lähenee loppuaan. Ja yhtäkkiä pieni vauvani onkin jo iso poika.

Kynttilöitä olen sentäs muistanut poltella silloin tällöin. Sain mieheltä nimpparilahjaksi teräksen värisen Nappulan ja sisustuspuuskassa kaivoin kaikki Nappulat esiin. Ihanan näköistä kun niitä on paljon! Ja vaikka samassa asetelmassa on neljää eri väriä niin mielestäni ne sopivat kauniisti  kimppaan. Poika ei vielä osaa pahemmin liikkua, joten kynttilät ja muu sisustus saavat olla rauhassa. Täytyy nauttia niistä nyt täysin rinnoin, sillä kohta kaikki täytyy nostella katon rajaan :D

Jouluun on enää alle kaksi kuukautta ja minulla on vasta yhdet jouluvalot ulkona! Tänään on saatava laittaa lasiterassia jouluisempaan kuosiin. Se kaipaa ainakin vähän valoja sekä talvisempia tekstiilejä ja tietysti kynttilöitä. Tähän vuoden aikaan kynttilöitä ei vain voi olla liikaa, sillä pimeä tulee jo ennen viittä.

Tunnelmallisia iltoja ruudun sille puolen!

perjantai 15. syyskuuta 2017

Designmies







Olen onnekas, sillä miehenikin on kiinnostunut (ainakin jonkun verran) sisustuksesta ja designistä. Mahtavaa se on varsinkin synttäripäivänä ja jouluna! Tällä viikolla vietin kolmekolmosia ja sain mieheltä lahjaksi Vitran Uten.Silon <3

Kiinnostus aiheeseen näkyy myös, kun katsomme yhdessä telkkaria. Vain Elämää -jaksoa katsellessamme mies yhtäkkiä tokaisi: "Huomaatko, kun sarjan kuvaaja on keksinyt uuden tehosteen jota käytetään nyt koko ajan?" Minähän en tietysti kiinnitä videokuvausteknisiin asioihin mitään huomiota joten mieheni jatkoi: "Hieman liian monta kertaa on nyt kamera-ajo tehty Muurlan lasipallon ohi, niin että se jää bokehina etualalle." Sen jälkeen kiinnitin asiaan huomiota ja näinhän se oli. Olin kyllä ylpeä miehestä joka blurrin kynttiläpallukan tunnistaa muitta mutkitta Muurlaksi :D Meillä roikkuu kaksi vastaavaa ikkunassa ja piti oikein tarkistaa, että niissä ei lue merkkiä missään.

Olemme haaveilleet yhdessä Hay Hee -baarituoleista ja testailemme niitä aina kun jossakin niihin törmäämme. Kerran odotimme yhdessä kahvilassa, että kyseiset tuolit vapautuvat ja kun niissä istuneet asiakkaat lähtivät, menimme heti koeistumaan niitä. Tällä viikolla asia tuli taas puheeksi ja mieheni sanoi, että eiköhän ne ole seuraava hankintamme!

Usein kuultu kommentti on myös: "Ompas se hintava, kenen valmistama se on?" Eli suoraan hän ei koskaan tyrmää jotakin haavettani, vaikka se olisi "markettitavaraa" kalliimpi vaan ymmärrämme molemmat miksi Design maksaa. Enkä edes muista, että olisin joskus joutunut asiaa hänelle sen kummemmin selittämään.

Täällä meillä Kotkassa on tehdas ja asuinalue, joka on kokonaan Alvar Aallon suunnittelema ja siellä järjestettiin arkkitehti Rurik Wasastjernan johdolla kierros luentoineen. Lähdimme sinne koko perhe ja meillä oli hirmuisen mukava päivä! Mieheni bongaili Aallon valaisia ja kommentoi johonkin että "sopisikohan tuo meillekin."

Sisustus on minulle rakas harrastus ja on todella upeaa, että rakas aviomieheni jakaa sen kanssani <3

lauantai 26. elokuuta 2017

Kun läppäri otti ja hajosi


Yhtenä iltana katseltiin miehen kanssa läppäriltäni jotakin kun se yhtäkkiä pimeni ja alkoi piipittämään! (Läppäri siis.) Se on ihan kamala tunne, kun tajuaa, että nyt se tuli tiensä päähän, vanha kun jo oli. Silmien ohitse pyyhkäisi pitkä rimpsu, mitä kaikkea menetin läppärin mukana. Melkoisen paljon kaikkea! Valokuvat ovat tallessa, paitsi blogiin otetut, mutta ne ovat onneksi blogissa. Tehdyt ja keskeneräiset valokuvakirjat olivat Ifolor-sovelluksessa, liekö niitä saa mistään enää takaisin. Blogisuunnitelmat hävisivät sen siliän tien, pitkä lista uusia postausideoita.

Toistaiseksi ei mitään ihan kamalaa. Paitsi! Suunnittelen omaksi huviksi talojen pohjapiirroksia ja julkisivuja. Olen tallentanut ne aina vain työpöydälle, eivät ne ole niin kovin tärkeitä. Mutta nyt kun ne on menetetty niin selvähän se, että sinne meni kasa hyviäkin ideoita. Tämä on ehkä jokaisen luovan ihmisen perisynti, tuottaa kaikenlaista joutavaa, mutta hyvää ja säilöö ne sitten miten sattuu :D

Läppäri vietiin huoltoon, jossa sanottiin että no can do, lupasivat kuitenkin yrittää pelastaa tiedostoja, mutta sekään ei ole ihan helpoin homma, koska Mac Book Airissa on Flash-kovalevy. Saapi nähdä saavatko mitään talteen. Tästä pitää taas ottaa opikseen ja laittaa niin, että kaikki "turhatkin" menevät johonkin pilveen aika ajoin automaattisesti.

Mukavaa viikonloppua ja nyt jokainen siellä puolen laittaa kaiken tärkeän johonkin muualle talteen kuin työpöydälle <3

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Eteisen päivittelyä





Eteinen on ollut meillä murheenkryyni aina. Nyt sain viimeinkin itseäni niskasta kiinni ja tein asialle jotain. Suurin ongelma oli kalusteiden ja tilan mittasuhteet, olen muuten ennenkin säkättänyt täällä blogissa oikeista mittasuhteista :D Meillä on paljon kenkiä ja eteinen on pyhitetty niiden säilytykseen. Kenkäkaappi on osoittautunut hyväksi, mutta päivittäin pidettävät kengät ovat enimmäkseen lojuneet lattialla. Eteisessä oli iso penkki, jonka alla oli kenkäteline ja tämä jättimäisläinen komuutti vei ihan liikaa pienestä tilasta. Sen lisäksi imuroiminen oli niin hankalaa, että sitä tapahtui eteisessä ihan liian harvoin.

Komuutin tilalle hankittiin seinään kiinnitettävät kenkätelineet ja tällä muutoksella eteisestä tuli ilmava ja helpommin siivottava. Kenkiä mahtuu edelleen yhtä paljon. Uusia telineitä on kaksi, mutta harkinnassa on ostaa vielä kolmas (voi sitten ostaa lisää kenkiä)! Hintaa muutokselle tuli vain 20 €. Eteinen kaipaa myös uutta mattoa, voi olla että ostan rautakaupan rullatavaraa, jotta saan maton seinästä seinään. Vanha matto on liian pieni ja näyttää pöhköltä joten se sai lähtöpassit.





Eteinen ennen:


Maton lisäksi hankintalistalla on pieni jakkara, tekisi mieli ostaa joku kirkasmuovinen ja vähäeleinen. Artekin 60-jakkara olisi tietysti aika klassinen ja jos en muuta keksi niin sitten semmoinen.

Aikamoinen muutos parillakympillä, vai mitä?