lauantai 18. marraskuuta 2017

Ihana ihana ylläri!

Jokin aika sitten sain tekstarin postilta, että paketti on noudettavissa. Hauskinta oli, etten (kerrankin) ollut tilannut yhtikäs mitään vaan postissa odotti yllätyslahja! Onko ihanampaa kuin saada yllätyslahja? Riensin pikapikaa postiin ja katsokaa, mikä ihana juliste paketista paljastui:




Juliste on Blawhi Graphicsin ihanan Kristiinan käsialaa. Olen jo pitkään meinannut hankkia vastaavan, mutta vitkastelu palkittiin. Vai onkohan Blawhi Graphicsin verkkokauppa niin aikaansa edellä, että tilaukset onnistuvat ajatuksen voimalla :D Verkkokauppa on muuten täynnä kivoja julisteita eri kokoisina. Kaupasta löytyy myös joulukortteja ja -kalentereita jos ovat vielä hankkimatta. Käyhän kurkistamassa: www.blawhigraphics.com

Ajattelin hankkia taulun viereen seinäamppelin ja jonkin kivan viherkasvin, mutta kun poika oppi ryömimään, niin siirsinkin aulasta huteran kukkapöydän peikonlehtineen Kotkan kaveriksi. Nyt aula huutaa autiona kasvia itselleen ja sinne pitäisi keksiä kiva seinähylly. Meillä on nyt alkanut "sisusta kaikki yli metrin korkeuteen" -kausi.

Mukavaa viikonloppua!

tiistai 7. marraskuuta 2017

Kurkistus pikkupojan huoneeseen




Vierashuone on pikkuhiljaa muuttunut enemmän lastenhuoneeksi. Ennen tilassa oli iso vierassänky, eikä lattiatilaa jäänyt paljoa. Pojan kasvaessa hän leikkii jo paljon huoneessaan, joten myimme puolet sängystä ja jätimme vain toisen runkopatjan. Se toimii sekä vierassänkynä että lukunurkkana. Tilasin Ava Roomilta vetoketjullisen päiväpeiton, jolla sänky sai sohvamaisemman ilmeen. Vanha kiiltäväpintainen päiväpeitto liukui aina pois paikoiltaan, mutta tämä Ava-päiväpeitto pysyy jämäkästi paikoillaan vaikka sängyllä kieritään ja pyöritään.

Seuraavaksi pojan huoneeseen tarvitaan säilytyskalusteita ja tarkoitus on hakea Ikeasta Stuva-sarjan kappia ja laatikkoa. Tällaisella yhdeksän kuisella on tavaraa jo vaikka millä mitalla (siksi kaikissa kuvissa on sama kuvakulma) ja järjestyksen ylläpito alkaa olemaan haastavaa. Mies nikkaroi ihanat seinäkoukut sängyn vastpäiselle seinälle ja näytän ne teille, kunhan saan loppuhuoneen siivottua kuvauskuntoiseksi.

Seinät kaipaavat myös tauluja, mutta ripustan ne vasta sitten kun koko huoneen kalustus on selvillä. Ei tarvitse sitten montaa hutireikää porata. Tuo matto on muuten Askosta ja se on minusta aivan ihana, mutta ei ehkä kaikista käytännöllisin pikkupojan huoneessa. Matto on aika ohut, joten se ruttaantuu herkästi, saisikohan sen pysymään suorana jollakin liukuesteellä? Verhot ovat Eurokankaasta ja hieman sattuman kaupalla hankitut. Olin menossa ostamaan pitkiä sivuverhoja Eero Aarnion Dino-kankaasta mutta ihastuin tuohon kettu-kuosiin. Tätä kangasta ei ollut enää jäljellä kuin pieni pätkä ja siinä syntyi idea suorasta kapasta. Ehkäpä se on paljon kätevämpi pikkuisen huoneessa, saattaa jopa pysyä ikkunassa.

Joulutähden jouduin ottamaan pois pojan huoneesta, sillä sen johto meni lattianrajassa olevaan pistorasiaan ja vaikka olin kuinka huolella teipannut johdot niin pienet sormet kävivät useasti irroittamassa johtoa ja näpräämässä pistoketta. Kaikki tuommoinen kiinnostaa niin valtavasti ja nyt kun poikanen liikkuu jo hurjaa kyytiä niin mikään, mihin pienet sormet ylettyvät, ei saa olla enää rauhassa.

Täällä paistaa ihana aurinko pitkästä aikaa ja taidan lähteä nautiskelemaan moisesta ihmeestä heti kun poika herää päiväunilta. Mukavaa viikkoa!

maanantai 30. lokakuuta 2017

Ihana uusi Nappula



Moikka, mitä kuuluu! Täällä päivät hujahtavat niin nopeasti, että hyvä jos ehdin itse mukaan. Yhtäkkiä huomasin, että on syksy ja sitten yhtäkkiä huomasin, että satoi ensilumi. Yhtäkkiä huomasin myös, että äitiysloma lähenee loppuaan. Ja yhtäkkiä pieni vauvani onkin jo iso poika.

Kynttilöitä olen sentäs muistanut poltella silloin tällöin. Sain mieheltä nimpparilahjaksi teräksen värisen Nappulan ja sisustuspuuskassa kaivoin kaikki Nappulat esiin. Ihanan näköistä kun niitä on paljon! Ja vaikka samassa asetelmassa on neljää eri väriä niin mielestäni ne sopivat kauniisti  kimppaan. Poika ei vielä osaa pahemmin liikkua, joten kynttilät ja muu sisustus saavat olla rauhassa. Täytyy nauttia niistä nyt täysin rinnoin, sillä kohta kaikki täytyy nostella katon rajaan :D

Jouluun on enää alle kaksi kuukautta ja minulla on vasta yhdet jouluvalot ulkona! Tänään on saatava laittaa lasiterassia jouluisempaan kuosiin. Se kaipaa ainakin vähän valoja sekä talvisempia tekstiilejä ja tietysti kynttilöitä. Tähän vuoden aikaan kynttilöitä ei vain voi olla liikaa, sillä pimeä tulee jo ennen viittä.

Tunnelmallisia iltoja ruudun sille puolen!

perjantai 15. syyskuuta 2017

Designmies







Olen onnekas, sillä miehenikin on kiinnostunut (ainakin jonkun verran) sisustuksesta ja designistä. Mahtavaa se on varsinkin synttäripäivänä ja jouluna! Tällä viikolla vietin kolmekolmosia ja sain mieheltä lahjaksi Vitran Uten.Silon <3

Kiinnostus aiheeseen näkyy myös, kun katsomme yhdessä telkkaria. Vain Elämää -jaksoa katsellessamme mies yhtäkkiä tokaisi: "Huomaatko, kun sarjan kuvaaja on keksinyt uuden tehosteen jota käytetään nyt koko ajan?" Minähän en tietysti kiinnitä videokuvausteknisiin asioihin mitään huomiota joten mieheni jatkoi: "Hieman liian monta kertaa on nyt kamera-ajo tehty Muurlan lasipallon ohi, niin että se jää bokehina etualalle." Sen jälkeen kiinnitin asiaan huomiota ja näinhän se oli. Olin kyllä ylpeä miehestä joka blurrin kynttiläpallukan tunnistaa muitta mutkitta Muurlaksi :D Meillä roikkuu kaksi vastaavaa ikkunassa ja piti oikein tarkistaa, että niissä ei lue merkkiä missään.

Olemme haaveilleet yhdessä Hay Hee -baarituoleista ja testailemme niitä aina kun jossakin niihin törmäämme. Kerran odotimme yhdessä kahvilassa, että kyseiset tuolit vapautuvat ja kun niissä istuneet asiakkaat lähtivät, menimme heti koeistumaan niitä. Tällä viikolla asia tuli taas puheeksi ja mieheni sanoi, että eiköhän ne ole seuraava hankintamme!

Usein kuultu kommentti on myös: "Ompas se hintava, kenen valmistama se on?" Eli suoraan hän ei koskaan tyrmää jotakin haavettani, vaikka se olisi "markettitavaraa" kalliimpi vaan ymmärrämme molemmat miksi Design maksaa. Enkä edes muista, että olisin joskus joutunut asiaa hänelle sen kummemmin selittämään.

Täällä meillä Kotkassa on tehdas ja asuinalue, joka on kokonaan Alvar Aallon suunnittelema ja siellä järjestettiin arkkitehti Rurik Wasastjernan johdolla kierros luentoineen. Lähdimme sinne koko perhe ja meillä oli hirmuisen mukava päivä! Mieheni bongaili Aallon valaisia ja kommentoi johonkin että "sopisikohan tuo meillekin."

Sisustus on minulle rakas harrastus ja on todella upeaa, että rakas aviomieheni jakaa sen kanssani <3

lauantai 26. elokuuta 2017

Kun läppäri otti ja hajosi


Yhtenä iltana katseltiin miehen kanssa läppäriltäni jotakin kun se yhtäkkiä pimeni ja alkoi piipittämään! (Läppäri siis.) Se on ihan kamala tunne, kun tajuaa, että nyt se tuli tiensä päähän, vanha kun jo oli. Silmien ohitse pyyhkäisi pitkä rimpsu, mitä kaikkea menetin läppärin mukana. Melkoisen paljon kaikkea! Valokuvat ovat tallessa, paitsi blogiin otetut, mutta ne ovat onneksi blogissa. Tehdyt ja keskeneräiset valokuvakirjat olivat Ifolor-sovelluksessa, liekö niitä saa mistään enää takaisin. Blogisuunnitelmat hävisivät sen siliän tien, pitkä lista uusia postausideoita.

Toistaiseksi ei mitään ihan kamalaa. Paitsi! Suunnittelen omaksi huviksi talojen pohjapiirroksia ja julkisivuja. Olen tallentanut ne aina vain työpöydälle, eivät ne ole niin kovin tärkeitä. Mutta nyt kun ne on menetetty niin selvähän se, että sinne meni kasa hyviäkin ideoita. Tämä on ehkä jokaisen luovan ihmisen perisynti, tuottaa kaikenlaista joutavaa, mutta hyvää ja säilöö ne sitten miten sattuu :D

Läppäri vietiin huoltoon, jossa sanottiin että no can do, lupasivat kuitenkin yrittää pelastaa tiedostoja, mutta sekään ei ole ihan helpoin homma, koska Mac Book Airissa on Flash-kovalevy. Saapi nähdä saavatko mitään talteen. Tästä pitää taas ottaa opikseen ja laittaa niin, että kaikki "turhatkin" menevät johonkin pilveen aika ajoin automaattisesti.

Mukavaa viikonloppua ja nyt jokainen siellä puolen laittaa kaiken tärkeän johonkin muualle talteen kuin työpöydälle <3

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Eteisen päivittelyä





Eteinen on ollut meillä murheenkryyni aina. Nyt sain viimeinkin itseäni niskasta kiinni ja tein asialle jotain. Suurin ongelma oli kalusteiden ja tilan mittasuhteet, olen muuten ennenkin säkättänyt täällä blogissa oikeista mittasuhteista :D Meillä on paljon kenkiä ja eteinen on pyhitetty niiden säilytykseen. Kenkäkaappi on osoittautunut hyväksi, mutta päivittäin pidettävät kengät ovat enimmäkseen lojuneet lattialla. Eteisessä oli iso penkki, jonka alla oli kenkäteline ja tämä jättimäisläinen komuutti vei ihan liikaa pienestä tilasta. Sen lisäksi imuroiminen oli niin hankalaa, että sitä tapahtui eteisessä ihan liian harvoin.

Komuutin tilalle hankittiin seinään kiinnitettävät kenkätelineet ja tällä muutoksella eteisestä tuli ilmava ja helpommin siivottava. Kenkiä mahtuu edelleen yhtä paljon. Uusia telineitä on kaksi, mutta harkinnassa on ostaa vielä kolmas (voi sitten ostaa lisää kenkiä)! Hintaa muutokselle tuli vain 20 €. Eteinen kaipaa myös uutta mattoa, voi olla että ostan rautakaupan rullatavaraa, jotta saan maton seinästä seinään. Vanha matto on liian pieni ja näyttää pöhköltä joten se sai lähtöpassit.





Eteinen ennen:


Maton lisäksi hankintalistalla on pieni jakkara, tekisi mieli ostaa joku kirkasmuovinen ja vähäeleinen. Artekin 60-jakkara olisi tietysti aika klassinen ja jos en muuta keksi niin sitten semmoinen.

Aikamoinen muutos parillakympillä, vai mitä?

lauantai 12. elokuuta 2017

Olohuone 360

Blogin alkutaipaleella lanseerasin 360-juttusarjan, jossa kuvasin huoneita joka nurkasta. Tällä tyylillä tilasta saa hyvän kokonaiskäsityksen. Nyt useamman vuoden jälkeen tämä tuntuu taas ajankohtaiselta, sillä koti on kokenut paljon uudistuksia ja sisustus on nyt enemmän "valmis". Olohuone on varmasti kokenut suurimman muutoksen joten halusin kuvata sen blogiin nurkasta nurkkaan, höystettynä muutamalla yksityiskohtakuvalla.

Seuraan aktiivisesti somen sisustusryhmiä ja usein meinaan laittaa kodistamme kuvan kun joku pyytää esimerkiksi inspiraatiota olkkarista missä on kaksi sohvapöytää. Menen blogiin ajatuksella että sieltä saan sopivan inspiraatiokuvan, mutta... Ongelma on se, että kuvaan aina tiloja samasta suunnasta, eikä sopivia kuvia ole. Joten nyt oli aika taas vähän laajentaa. Kumma miten sitä aina jumahtaa samoihin juttuihin.





Olohuoneen aikaisemmat 360-kuvat löydät täältä ››

Mieskin kannusti jatkamaan blogiharrastusta, on kuulemma niin mukavaa kun on näin siistiä! Ei kuulemma edes muistanut miten ihana koti meillä on :D

perjantai 11. elokuuta 2017

Mistä johtuu blogitauko?

Olipa kiva huomata, että jokunen lukija siellä puolen ruutua on vielä messissä! Siitä innostuneena sain taas läppärin kannen auki.

Ennen vauvan syntymää tein päätöksen, että jatkan blogin kirjoittamista jos se mahtuu arkeen sujuvasti, mutta mitään stressiä en siitä ota. Vauva-arkea on eletty nyt tasan puolivuotta, jonka ajan blogi on ollut täysin heitteillä. Periaatteessa minulla olisi ihan mukavasti päivisin aikaa kuvata ja kirjoittaa ja minulla on pitkä lista sisustusaiheita valmiina, mutta...

Olen tottunut, että Syhinän kuvissa koti näyttää siistiltä ja nyt vauvan myötä kaikki nurkat eivät ole enää tiptop, niin tuntuu mahdottomalta julkaista kuvia "epätäydellisestä" sisustuksesta. Oma suhtautuminen kodin siisteyteen on höllennyt huomattavasti. Sohvatyynyjä edelleen järjestelen päivittäin, mutta lattialla ajelehtivat lelut eivät häiritse niin paljon, että viitsisin niitä siivoilla, joten kuvaaminen on vain jäänyt.


Uudesta elämästä vauvan kanssa olisi myös helppo kirjoittaa, mutta en ole saanut siihen niin kepeää otetta kuin kodin sisustukseen. Tuntuu että vauvasta kirjoittaminen on jotenkin panavampaa asiaa :D Tätäkin postausta aloittaessani stressasin, että mitä ihmettä laitan kuvitukseksi ja päätin, että jos en jaksa/halua niitä ottaa niin kirjoitan sitten vaikka ilman kuvia kokonaan. Kun olin hetken aikaa kirjoittanut, niin oli pakko tarttua kameraan <3 Ja koska en jaksanut siivota, niin yksityiskohtakuvat ikuistuivat muistikortille. Helppoahan tämä olikin.

Ehkä siis tapaamme tästedes useammin. Ihanaa viikonloppua!

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Pihan ja terassin kuvia

Kukkuu, onkos siellä ketään? Täällä ollaan ihan elossa, blogi on vain jäänyt kaiken muun jalkoihin. Osaankohan enää edes aakkosia :D Tänään heiluin pitkästäaikaa kameran kanssa ja napsin kuvia muualtakin kuin vauvasta. Hoksasin joskus muinoin, että pihaltamme otetut kuvat rajautuvat melkolailla terasseihin, joten kuvasin tänään vähän muutakin pihaa ja terasseja eri suuntiin.




Meillä on rinnetontti, joka viettää vähän sinne sun tänne, joten pihaa on pitänyt pengertää joka sivulta. Aitanaapureita meillä on yksi, muilla sivuilla ei asu ketään. Meidän ja naapurin välillä on muuri tasottamassa suurta korkeuseroa ja muurin päällä aita, jotta naapurin lapsukaiset pysyvät omalla puolellaan. Muurin ulkonäköä on kevennetty marjapensasrivistöllä ja matalammalla luonnonkivimuurilla.

Talon ja autokatoksen välinen ero on siistitty betonikivimuurilla jonka päälle olen istutellut sekalaisen seurakunnan kaikenlaisia saatuja ja ostettuja perennoja ja havuja. Sama betonikivimuuri jatkuu etupihalle, sinne pitäisi keksiä vielä aita, sillä korkoeroa on suurimmillaan metrin verran.

Takapihan rinteeseen kaivuri pyöritteli tontilta löytyneet luonnonkivet. Kivien väliin olen istutellut kivikkokasveja, keväisin se on todella ihana kun kaikki kukkivat! Takapihalla on yksi kukkapenkki, jossa tuttuun tyyliin kasvaa ihan kaikkea saatua ja ostettua.

Tänä kesänä olen aika vähän tehnyt mitään uutta, mutta toki tämän kokoinen piha vaatii aika paljon ylläpitoa. Suurimmaksi osaksi pihalla vietetty aika kuluu vaunuja lykkien. Huomenna lähdemme Tallinnaan yhdeksi yöksi. Alkuun meinasimme lähteä Prahaan, mutta epäilytti nelikuisen kanssa lentäminen. Laiva tuntui helpommalta vaihtoehdolta. Jospa sitten talvella lentäisimme johonkin lämpimään.

Mutta jos sielä joku vielä on, niin mitä kuuluu kesään? :)

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Ensimmäinen äitienpäivä äitinä



Aivan uudellainen äitienpäivä on käsillä. Tähän asti olen juhlinut omaa äitiä, mutta viimein tänä äitienpäivänä olen itsekin äiti. Tämä päivä sai kyllä ihan uuden ulottuvuuden oman pienen poikasen myötä. Olen ehkä vielä ihan vauvakuplassa, sillä minusta tänään ei pitäisi niinkään juhlia äitejä ja heidän ylivertaisuuttaan vaan lapsia, sitä että äiti on saanut lapsensa. Se on huikean hieno lahja! Olen tottakai kiitollinen joka päivästä, jonka saan viettää poikani kanssa, mutta on ihan oikein, että kalenterissa on virallinen juhlapäiväkin.

Ennen lapsen syntymää, olin kuvitellut kaikenlaista. Millaista on olla äiti. Millainen vauva on. Mitä teemme kotona arkisin kun isi on töissä. Entä kun isi on kotona. Tykkääkö vauva nukkua yhtään omassa sängyssä. Miltä imetys tuntuu. Kaikenlaista sitä ehti miettiä, mutta yhtä asiaa en voinut ennakkoon tietää: Miten jokin noin pieni voikin olla niin hiton rakas heti ensisilmäyksellä <3 Se ensisilmäys on jäänyt pysyvästi valokuvana mieleeni. Omien paljaiden polvieni välistä näin pienen tumman ja likaisen mytyn kippurassa sairaalasängyn jalkopäädyssä. Päässäni oli tasan kaksi ajatusta: Miten joku voikin olla heti noin rakas ja voi kun se itkisi. Vauva ei itkenyt (itseasiassa pariin ekaan viikkoon), mutta oli onneksi kunnossa ja täynnä elämää heti ensihetkestä alkaen.

Mikä ylitsepursuava onni oli saada pieni ja likainen mytty rinnalle ja kuinka se heti hamusi maitoa. Imetys on myös sellainen asia, jota ei ennakkoon voinut kuvitella vaikka kuinka yritti. Hämmentävintä on se, kuinka ihanaa se on. Siinä kaikessa rauhassa ehtii ihailemaan pientä rakasta vauvaa ja joka päivä näkee kuinka vauva kasvaa ja kehittyy. Tänään se katselee kauniilla silmillään omiani samalla kun tankkaa itseensä maailman parasta rakennusainetta <3

Äitiys on siis tuonut elämääni kasapäin yllätyksiä ja ihania asioita. Ennen kaikkea se on tuonut niin paljon rakkauden tunnetta, että sitä on mahdoton pukea sanoiksi. Se on sekoitus suojelunhalua ja ylpeyttä, lämpöä ja onnea, ylitsepursuavaa riemua. Mokomaa pikkuista tulee ikävä jo päiväunien aikana :D

Onnea siis kaikille äideille siitä, että tänä päivänä saatte olla äitejä!

--
Valokuva: Marko Laukkarinen