Tämä aamu alkoi jo hieman erikoisella tavalla. Paljastin itseni espanjalaismiehelle ja kyllä, olin jo hereillä vaikka mieluusti tämä olisikin ollut vain unta :D
Olemme tilanneet kivetyksen pihallemme jo viikkoja sitten, eikä lupauksista huolimatta kiviä saatikka asentajia ole tähän mennessä kuulunut. Tänään aamulla heräsin seitsemän jälkeen pihaltamme kuuluvaan puheeseen. En ollut varma kuuluiko puhe unessani vai oikeasti pihalta. Meillä on makuuhuone keittiön vieressä ja kävelin hyvin niukasti verhoutuneena makuuhuoneen ovesta huomatakseni, että keittiön sälekaihtimet ovat auki ja ikkunan takana seisoo espanjalaisen näköinen mies.. Sain oivan aamulenkin kun säntäilin toiseen päähän taloa etsimään vaatteita. Säihkähdys ja nolostus vaihtui innostukseen, kun ymmärsin, että joku rakentaa meidän pihallemme muuria.
Tällainen minua odotti töiden jälkeen:
(vasemman puoleinen ikkuna on makuuhuoneen ja oikea keittiön)
Päiväni jatkui samalla mitalla. Menin töihin kiireesti viimeistelemään lehteä, jonka esittelypalaveri alkoi yhdeksän jälkeen. Lehti tulostimeen, mansikkakakku kainaloon ja asiakkaan luokse. Asiakkaat ovat sairaalan henkilökuntaa, ylilääkäreistä toimistosihteereihin ja tänään kaikilla oli ilmeisesti kesämieli päässyt irti sillä jutut olivat todella levottomia, härskejä jopa. Palaverin jälkeen yitin asennoitua lopputyöpäivään ja mietin vierailua johonkin nunnaluostariin kun levoton mieli ei palaverin jälkeen ottanut taantuakseen.
Työpäivä sujui kuitenkin ihan mallikkaasti loppuun ja säntäsin kotiin ennen neljää. Käyn kuntosalilla ja jumpissa ja kesän kunniaksi jumppatuntini on sirretty alkamaan klo 19 sijaan klo 17. Tein äkkiä ruuan (basillika-motsarella täytettyjä kanarullia, nams), joka ei tahtonut kuitenkaan ehtiä pannulla kypsäksi. Niimpä laitoin suurimmat rullat uuniin ja kärytin pienemmät pannulla minulle ja miehelle. Söimme ja kävimme ihastelemassa kivimiesten aikaansaannosta pihalla, jonne mieheni jäi puuhailemaan jotakin, ja sitten säntäsinkin jumpalle. Matkalla muistin kanarullat.. Uunissa.. Soitin mihelle kotiin että pelastaa talon tulipalolta, rullat varmasti olivat mennyttä.
Jumpassa ohjelma oli vaihtunut ja omat movet olivat varmasti näkemisen arvoisia. Onneksi en itse nähnyt itseäni peilistä, sillä en missään vaiheessa päivän aikana ollut ehtinyt laittaa piilareita silmiin ja rillit jouduin viskaamaan lattialle jo alkutunnista, oli se niin rankkaa että hikoilin kuin hullu. Nyt istun suihkun jälkeen terassilla ihanassa auringon paisteessa. Jännittää mitä ilta vielä tuo tullessan, tuskin näin helpolla pääsen ;)
